HUOLTO

Vaikka iso työperävaunu on periaatteessa jokseenkin yksinkertainen laite vaatii sekin ylläpitoa ja huoltoa! Alla kuva, joka kertoo miten pahimmoillaan voi käydä, jos kaikki huollot pesua myöten jätetään väliin.

Vesi, rasva, öljy ja sähkölaitteiden suoja-aineet ovat suureksi hyödyksi, jos haluaa perävaunun toimivan moitteettomasti vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Vettä tarvitaan pesuun, etenkin alustan pesuun (Kts. kuva yllä), mutta mihin rasvaa tarvitaan?

Ei, ei laakereihin. Isoissa ammattilaisvaunuissa laakereista ei tarvitse murehtia, eikä niitä pidä mennä sörkkimään ennen vaihtoa, saati rasvaamaan. Perävaunuissa on kuitenkin rasvanippoja, joihin rasvaprässillä laitetaan vaseliinia. Tämä on yllättävän monelle outoa, koska autoissa ei enää aikoihin ole ollut rasvanippoja eikä rasvattavia kohteita. Alla kuva vetolaitteen rasvattavista kohteista. Kuvausta varten rasvanippojen päältä poistettu punaiset suojatulpat. Edes kerran vuodessa näihin kannatta vaseliinia pumpata. Rasvanipat löytyvät Al-Kon ja Knottin vetolaitteista käytännössä samoista paikoista. Kuvassa Knottin vetolaite.

Kolmas tärkeä vaseliinia kaipaava kohde löytyy automaattinokkapyörästä, yleensä sen yläpäästä kammen läheltä.

Ja se joskus tärkein on joissain Al-Kon vetolaitteissa vetolaitteen alapuolella ikävän vaikeasti löydettävissä, mutta sitä kyllä kannattaa etsiä, koska sen unohtaminen ajan mittaan jättää jarrut laahaamaan!

Kaikki perävaunun liikkuvat osat, siis lavalukot, automaattinokkapyörä etc. hyötyvät voitelusta. Vanhan ajan tippakannua ja moottoriöljyä ei onneksi tarvita, sillä saatavilla on kätevissä spraypulloissa olevia keveitä voitelu- ja suoja-aineita.

Sähkölaitteille löytyy oma suoja-aineensa, yleisnimellä CRC, mutta nimi voi olla valmistajasta riippuen jotain muutakin. Ammattimaisissa perävaunuliikkeissä on tarjolla oikeita aineita oikeisiin kohteisiin.

Hyvin pienellä vaivalla perävaunusta siis saa ongelmattomasti toimivan. Mutta jos ei vaseliinia käytä eikä muitakaan voitelu- ja suoja-aineita niin harmeja riittää: Lavalukot eivä toimi, automaattinokkapyörä takeltelee, valot palava miten sattuu, jos palavat lainkaan.

Etenkin lavalukkojen täsmällinen toiminta edellyttää sopivaa voitelua, sillä lähes kaikissa Suomeen tuotavissa vaunuissa on aukeava etulaita, joten kärryssä ei ole ainotakaan kiinteätä laitaa, ja tämän vuosi lavalukot eivät toimi täysin täsmällisesti. Kiinteä etulaita helpottaa asiaa ja on monissa maissa suositumpi kuin aukeava etulaita.

Pintalukkojen voitelu on helppoa, koska lukko on kokonaan näkyvissä. Uppolukot, joita käytetään ammattimaisimmissa vaunuissa, edellyttävät voitelun suhteen lavatolpan yläpään muovitulpan poistamista, jolloin näkyvin paljastuu kartiokärkinen tappi. Siihen suhaus liukastetta, ja kyllä toimii, eikä väkivaltaa lukon käytössä tarvita.

JARRUT

O2 ajoneuvoluokan perävaunuissa käytetään inertiajarruja, joita yleisesti kutsutaan työntöjarruiksi. Mekanismi on yksinkertainen: Kun vetoauto jarruttaa pyrkii perävaunu lähestymään vetoautoa, jolloin perävaunun massa painaa vetolaitteen kytkentäosaa sisään päin, ja yksinkertainen mekanismi (Kierrerautatanko ja jarruvajerit) siirävät tarvittavan jarruttavan voiman perävaunun rumpujarruille.

Oikein säädetyt jarrut toimivat niin nopeasti ja tasaisesti ettei vaikutusta vetoautossa huomaa, vaan tuntuu kuin vetoautossa olisi normaalia tehokkaammat jarrut. Vauhti hidastuu ongelmitta.

Jo pitkään 3,5 tonnin kärryissä on edellytetty automaattisesti säätyviä jarruja. Säätö toimii mainosti. Sitä kevyemmissä kärryissä jarrut on ajoittain säädettävä. On tärkeätä ymmärtää ettei jarruja säädetä siitä kierretangosta. Jarrut säädetään jarrukilpien sisäpuolelta! Säätö suoritetaan siten kuin kaikissa rumpujarruissa; ensin säädetään niin että pyörä ei pyöri (käsin pyöritettäessä), minkä jälkeen höllätään säätöä sen verran että pyörä pyörii.

KULUVAT OSAT

Erityisesti jarrujärjestelmä koostuu kuluvista osista. Vetolaitteen sisällä oleva kaasujousi ei ole ikuinen. Jos perävaunu jarruttaessa kolahtaa, ovat jarrut väärin säädetyt tai kaasujousi on tullut tiensä päähän. Se on siis vaihdettava uuteen.

Suurimman ongelman muodostavat jarruvaijerit, joita kaksiakselisessa perävaunussa on 4 kappaletta, yksi jokaiselle pyörälle. Koska vaijerit ovat avonaisessa tilassa vaunun alla ne ovat alttiita mekaanisille iskuille. Pyöristä lentelevät kivet ja milloin mikäkin voi rikkoa vaijerin suojakuoren, jolloin vaijerin sisäpuolelle pääsee vettä ja likaa, eikä aikaakaan kun vaijerit alkavat hirttää kiinni. Jarrut siis jäävät jumiin. Tämän voi välttää vaihtamalla vaijerit ajoissa, ajomäärästä riippuen parin vuoden tai muutaman vuoden välein. Vaijerit ovat kuluvia ja kulutustavaraa.

Tässä yhteydessä on todettava, että kaikesta huolimatta vaijerien sisäpuolelle tietyillä säätyypeillä tivistyy kosteutta, joka voi jäätyä, ja silloin pyörät ovat lukossa. Niinpä pakkaskaudella ei ole hyväksi jättää perävaunua seisomaan käsijarru päällä, eikä siten peruutettuna että työntöjarru on jättänyt jarrut päälle. Kannattaa suosia, jos mahdollista, perävaunun jättämistä pakkasilla seisomaan käsijarru vapaana, ehdottomasti pitävien pyöräkiilojen tai muitten esteitten varaan.

Siitä huolimatta joskus jarrut voivat olla jäässä. Tällöin saattaa auttaa terävä napautus metallivasaralla pyöränpultteihin. Tärähdys voi laukaista jarrut. Mutta jos jarrut on hyvin huollettu (säädetty) ja vaijerit ovat uudenkarheita ei tällaista ongelmaa juurikaan esiinny.

Rumpujarruissa jarruhihnat ovat yhtälailla kuluvia osia kuin jarrupalat levyjarruissa. Jarruhihnat on syytä vaihtaa ajoissa, sillä ne voivat kulua yllättävän nopeasti (riippuu käyttömäärästä) ja jarrukenkien pinta voi irrota.

Varmin tapa hankia kallis remontti on vetää moniakselista täyteen kuormattua vaunua siten että käsijarru on päällä (tai jarrut muutoin vain jumissa). Tällainen vetäminen on mahdollista, koska vetoautoissa usein voimavaroja on enemmän kuin tarpeeksi.

Moisessa tilanteessa jarrut kuumenevat hillittömästi. Jarrukenkien ohella kuumuus tuhoaa jarrurummut ja pyöränlaakerit. Autoilija C veti raskasta kuormaa käsijarru päällä reilut 80 km, ja koska hänen vaununsa oli 4-akselinen niin korjaukseen tarvittiin 8 jarrurumpua sisukaluineen ja 8 pyöränlaakeria.

RENGASPAINEET

Työkäyttöön tarkoitetuissa raskaissa O2 ajoneuvoluokan perävaunuissa käytetään monia eri rengaskokoja, kuitenkin aina ns. C-renkaita.

On tärkeätä tietää, että matalaprofiiliset renkaat (195/55-10 ja 195/50-13) vaativat vähintään 5,5 - 6,2 paineet, kun taas normaalit C-renkaat vaativat vähintään 4,5 paineen.

Etenkin matalaprofiilirenkaissa liian vähäinen paine johtaa renkaan nopeaan kulumiseen, kuumenemiseen ja usein jopa räjähtämiseen. Rengaspaineista on syytä pitää huolta tarkistamalla ne riittävän usein.

HUOLTOKORJAAMOT

Autokorjaamot eivät erityisen mielellään tee huoltokorjauksia, saati suurempia remontteja isoihin työvaunuihin. Sen sijaan kyseisten vaunujen maahantuontiin ja myyntiin erikoistuneissa liikkeissä huollot ja korjaukset sujuvat juohevasti, jo siksikin että yleensä varaosia löytyy suoraan hyllystä, ja osaaminen on taattua. Alla kuvia varaosien myyntihyllyistä. Varaston puolella on toki vielä enemmän.